Olen ihan ihmeissäni, että sain itseni taas blogin pauloihin. Kummallisia ovat nämä innostumisen lähteet. Kiitos 107-vuotiaalle Dagny Carlssonille. Läpeensä harmaaseen aamuun herääminen ei ollutkaan niin työlästä kuin olisin kuvitellut.
Ympärillä vellova kaaos ei sekään ole nyt niin kamalaa. Sisäkaton maalien poukkoilu pitkin lattiaa on saatu hallintaan. Taloyhtiön osaavat henkilöt tekivät ammattitaitoista jälkeä. Nyt uutuuttaan hohtavat kattolevyt ovat jo tukevasti paikoillaan. Eristykset putkien ympärillä ullakkotiloissa vaihdettu; oravat eivät enää kantele eristysvilloja pesätarpeikseen. Voimme siis jatkaa turvallista kotoista oloa kuivin rakentein. Ja laittaa taas huone kuntoon. KonMarit menossa. Kaapit jo paikoillaan, sisällöt selkiintyvät. Jätteisiin ja kierrätykseen kantamukset lisääntyvät järjestelyn myötä. Tänään vuorossa vaihtaa tietokone tykötarpeineen taas omalle paikalleen tästä keittiön pöydältä. Ja kuntopyörä tietokoneruudun ääreen.
Kehokin pääsee nauttimaan taas päivärytmistään. Kuntopyöräillen on mukava katsella Areenan ja Eurosportin urheilutarjontaa, ja iltapäivästä seurailla pyörän selästä viihdettä, jos siltä tuntuu. Eläkeläisen ajankäyttöönkin suhteutettuna tarjontaa on ihan liikaa. Ei oikein ehdi edes niitä katsoa, mitä mieli tekisi. Aika näyttää muutenkin karkailevan käsistä. Joskus sitä ihmettelee, että miten ihmiset valittavat ettei aika kulu millään.
Tänään ilahduttavat hiihdon Suomi-cup Ounasvaaralta, yhdistetyn SM samoin ja Wislastakin tulee MC:n mäkihyppyä. Ulkoilukin sään salliessa. Tänään houkuttelee kyllä Topi Mikkolan monologi-esitys Raatihuoneella. Harmonikkakerhollakin on iltakonsertti...
