Tänään - mustarastas

 Myöhäistä aamukahviani hörppien katselin O'Sullivanin ja Williamsin välistä snookerottelua, kun huomasin yllättävän vieraan yläpihan lintulaudalla. Tunnistin linnun mustarastaaksi. Uros keltaisine nokkineen siihen tupsahti, mistä lie. Ei ennen ole meillä piipahtanut, ainakaan niin, että olisi huomattu. Ilahduin kovin, sillä viimeksi tämän näköisen kaverin olin livenä nähnyt perheineen Maernen ikkunastani. Siellä se tyytyväisenä pesi puutarhan tiheässä granaattiomenapuussa. Nyt saman näköinen vekkuli napsi verkalleen auringonkukan siemeniä kaukaisessa Pohjolassa. Niin rauhallisena, että saatiin ihan kelvollisia kuviakin muistoksi, ikkunan läpi tosin. Hiljainen lumisadekin tuli tallennettua otoksiin.

Ruokailtuaan se hypähti piha-aidalle. Pää kääntyili suuntaan jos toiseenkin. Alueen turvallisuustason arviointi oli selkeästi menossa. Ilmeisesti aidan nokalla kököttely alkoi kyllästyttää, ja ehkä ylempää saisi tarkemman selon asiasta. Niinpä se lennähti takapihan isoon kuuseen ja jatkoi tarkasteluaan.

Myöhemmin se uskaltautui lintulaudan kautta ihan piharapun äärelle, johon oli sulanut talvella heittelemiäni kastanjan palasia. Näytti nekin kelpaavan sille ravinnoksi. Eikä aikaakaan, kun orava hyppeli naapurin aurinkokatolle ja valtasi laudan antimineen. Tuli pitämään puoliaan siementarjonnasta. Musta vieraamme lehahti omille teilleen. Tässä olemiseni arjessa virkistävä tuulahdus.

@ilamarita©

Matkakuume nousussa (2)

Muisteluita 2010 matkalta Irlantiin: Esbjerg-Harwich-Runcorn-Holyhead

Esbjergin satamassa (to 29.4) meidän ei tarvinut kovin kauaa odotella, kun pääsimme Harwichin lautalle. Esbjerg on 2007 Tanskan kuntauudistuksen yhteydessä muodostettu Esbjergin, Riben ja Brammingin kunnista.  Yhteenliittymässä asuu reilut 100 000 asukasta, joista Esbjergin kaupungissa n. 80 000. Esbjerg sijaitsee Jyllannin lounaisosassa ja on Tanskan viidenneksi suurin kaupunki. Tai kuudenneksi, riippuen laskutavasta.

Esbjergin alueelle perustettiin satama  vuonna 1868, josta kaupungin kehittymisen katsotaan alkavan. Esbjergin satamakaupunki on myös yliopisto- ja korkeakoulukaupunki. Esbjergin yksi tunnetuimmista maamerkeistä on Men at Sea, joka näkyy satamasta lähteville että sinne  palaaville.

Sinne Tanska jäi..

Perinteinen yö lautalla, aamupala ja taas menoksi. Harwich vain kylmän viileästi jätettiin taakse ja bussi suuntasi nyt vasenta tienpuoliskoa (kuljettaja olikin tosi taitava) kohti Runcornia. Vapunaattoa juhlittiin opiskelemalla englantia bussimatkalla, vähän lauleskeltiinkin, englanniksi tietysti. Sää ei juuri suomalaisen vapunaaton säästä poikennut; pitkin matkaa sateli, viileääkin oli, vaikka kevät olikin jo paljon pidemmällä kuin kotona.

Vappuaamun auringonpaisteiselta aamulenkiltä havaittua...

 Siitä sitten taas tavarat ja matkalaiset kasaan, bussiin ja kohti Holyheadin satamamuodollisuuksia ja lauttaa; Irish Ferries Holyhead-Dublin'illa jatkettiin Dubliniin, jonne saavuttiin illalla.



Runcornin satamaa

Piikkihernepensaista saimme jo esimakua Englannin puolella, vai pitäisikö sanoa Walesin...

@ilamarita©

Matkakuume nousussa (1)

Muisteluita 2010 matkalta Irlantiin: Kotomaa - Esbjerg

 Pikkuinen kukka jäi aamulla 27.4.2010 kotiin pöydälle odottelemaan. Vieläköhän kukoistaisi palatessa? Mieheni oli ennakoinut äitienpäivän, kun silloin olisimme vielä ihan muualla. Innokkaat englannin-opiskelijat olivat lähdössä bussimatkalle. Päätetavoite  oli päästä Atlantin rannikolle Irlannin lounaisosissa. Ja opiskella n. kolme oppituntia englantia jokainen arkipäivä mukana seuraavan taitavan opettajan johdolla, kuin luokassa konsanaan.

Hälisten kukin löysi bussissa paikkansa. Tilaa oli kahden istuimen verran jokaiselle. Sateisessa säässä jätimme kotikaupungin. Odotettavissa oli lähes 5000 km bussi-istumista muiden matkailojen ohella. Ketään se ei toki askarruttanut, sillä yhden sellaisen matkan olimme jo tehneet keväällä 2008, silloin Englantiin. Tunnelma bussissa kihisi odotuksista. Vähän kai kaikkia askarrutti, miten kurssin tavoitteistakin selviäisimme itse kukin. 

Halki Suomen ensin. Muutama kurssilainen tuli mukaan vasta Tikkurilasta. Eikä aikaakaan, kun olimme jo lautalla. Tax freessä osuimme saksalaisten viinien maistajaisiin, ihan kelvollista olikin. Muut riennot jäivät vähiin, väsymys yllätti. Yön nukuimme mainiosti parihyteissämme. Kämppis huolehti, että kahviakin riitti. Katkarapuvoileipä laivan kahviossa oli maukas.  Aamulla matka jatkui Tukholmasta Helsingborgiin, jossa hotelliyöpyminen odotti. Sää oli edelleen vähän suttuinen, mutta valkovuokot kukkivat jo paikoin, keltavuokot samoin. Kahvipaikan rinteessä niitä helotti jo koko joukko. Aurinkokin pilkahteli välillä.

 Hotellin ikkunasta aamulla kuva muistoksi, ja aikaisen aamiaisen jälkeen taas menoksi. Lautalla matkattiin varttitunnin verran ja olimme jo Tanskan puolella Helsingörissä, josta taas bussilla köröttelimme eteenpäin. Kun aikaa oli, kuljettaja päättikin ajella Kööpenhaminan kautta, vaikka se jäikin vain läpiajoksi. No, ohittelimmepa sujuvasti tivoli-alueen ja miellyttävässä kevätsäässä suunnistimme halki tanskalaisen maaseudun kohti Esbjergiä.

Lejrskovissa kahviteltiin

Tanskassa kukkivat voikukat ja valkoiset nurmikukat jo valtoimenaan

Näkymä lautalta Tanskaan, Helsingöriin.

Esbjergin satama-aluetta

@ilamarita©

Menneessä mietittyä

Ei savua ilman tulta

 Aurinko tähtää hätäisesti säteitään,

päivällä pituutta kuusi tuntia - nipin napin.

Kirpakka viima siivittelee askelia, saa posket hehkumaan.

Sauvojen tossut töpsähtelevät routaiseen raittiin.

Tienvarren pajukko pukeutuu kuuraiseen harsohameeseen.

Koivut tuijottavat taivaanrantaan kauhusta jäykkinä.

Asennossa kuin sotilaat, latvat kumartavat kohti etelää.

Naakka kaartaa välinpitämättömin siivin länteen,

kirskuu poistuessaan omilleen.

Ilma tiheänä kuminaa ja pauketta,

äänimassat vyöryvät tärykalvoille.

Työ kuuluu kauas,

kemikaalien sumeat katkut takertuvat kitalakeen.

Tulevaisuus hiljentää tienoon, eikä savua ilman tulta…

@ilamarita© - 2008-11-17

Gluteenittomalla kuukausi

Koettu on. Kivikkoistakin on ajoittain ollut. Tuntemuksia monenlaisia – laidasta laitaan. Kaikkein isoin yllätys on ollut itselleni kuitenkin, etten ole kaivannut sen enempää perinteisiä leipiä kuin mitään leivonnaisiakaan. Ehkä sekin auttaa, kun ukkoseni on näyttänyt jättäneen leivät kauppaan. Ainakin silloin tällöin. Perhejuhlia tai muita pippaloita ei niitäkään ole liiemmin ollut, joten kaikkinaiset ulkopuoliset houkutuksetkin ovat olleet vähissä.

Olo on kyllä jotenkin ollut sellainen kevyempi, vatsaoireet huomattavasti vähentyneet.

Painoa olen kyllä ihmetellyt. Kalorien vähenemisestä huolimatta alkuviikkojen aikana paino nousi kilon verran ja raajoihin tuli turvotuksia, sormet pallukoituivat. Lieneekö ruokavalion muutosstressistä johtunut. Nyt on paino laskenut alun tasolle. Jatkuva napostelun tarve on tyystin hävinnyt.

Jo aiemmin toteamani unen laadun parantuminen on kyllä jäänyt pysyväksi. Nukahdan helposti, jopa jo reilusti ennen puolta yötä voin kömpiä sänkyyn ja oikeasti nukkumaan. Neljään asti en ole valvonut enää yhtenäkään yönä. Joinakin öinä menee toki kahteenkin asti, mutta kirjan pitää olla sitten tosi kiinnostava. Paheeni on lukea selällään sängyssä. Kun rupeaa tosissaan haukottaamaan, suljen kirjan ja valojen sammuttamisen jälkeen yleensä olen kahden minuutin sisällä unessa. Näin taas.

Niveloireisiin toivoin gluteenittomalla olevan helpotusta. Polvet ovat olleet viime aikoina yksi vihollisistani. En osaa vielä hurrata ruokavalion puolesta niiden suhteen, mutta muutamia kertoja olen tavannut alhaalla itseni ihmettelemästä, että hei, en ollut lainkaan noteerannut portaita laskeutuessa, että minulla olisi ollut polvetkin. Elän siis edelleen toivossa. Kierreportaikon 17 rapun alastulo on ollut aina harkitusti askellettava.

Iho-oireisiin en ole mielestäni saanut sen kummempaa helpotusta, vielä ainakaan. Talvella on kuivaa, ja siitepölyallergian mukanaan tuomat ristiallergiat saattavat olla syynä. Kun nyt vain en saa itseäni luopumaan omenista ja porkkanoistakaan. Kypsennettyinä ne eivät ole vaivaksi, mutta parempia raakana, ainakin omenat.

Löysin tutkaillessani gluteenin vaikutuksia myös tiedonmurusen hanpaista/gluteeni. Viime vuosisadan puolenvälin opituista harjaustavoista plus geeniperinnöstä johtuen vihlonta on ollut jopa niin rajua, että ienrajoja on jouduttu ”sementoimaan”, jotain kalkkimassaa. Gluteenilla joidenkin tietolähteiden mukaan olisi vihlomiseenkin syynsä. No, vihlominen on kyllä ollut pois, että olisiko siinä jotain. Katsotaan eteenpäin.

Puolet suositellusta kokeiluajasta (8 viikkoa vähintään) on vielä jäljellä. Sitten näkee.

@ilamarita©

 

Ajan tasalla - luutimaan

Niinpä. Tässä olemiseni arjessa havahduin tietokoneen ääreen. Olin juuri avannut Understanding and Using English Grammer’in aikomuksena muistella muutamia päällimmäisen epäselviksi jääneitä kielen kiemuroita. Pääsin sisällysluetteloon asti. Siinäpä putkahti mieleen, etten eilen käynytkään tarkistamassa ylen uutisotsikointia. Siispä avonainen kirja tietokoneen ja gluteenittoman aamupalan täyttämän vatsan välissä rupesin selailemaan, nettiä . Sekin ajatus kariutui oitis, kun sain kursorin hinattua sinne  ihan alkumetreille (40 lukematonta). Jäin heti koukkuun.  Eilen klo 7:32 saatu, klo 7:40 päivitetty juttu luutimisesta pysähdytti.

Ihastuin oikein. Luin, että ihan Slovenian presidenttiä myöten tullaan luutimaan. Hän kun oli saanut tuliaisina Suomesta aidon risuluudan. Etelän mummolan kallioinen piha tupsahti tietoisuuteen. Se kallio-osuus oli minun luutimishomma. Mummo tai setä sitten sellaisella rautaharavalla kasasi luutimani saaliit ties minne. Navetan taakse, muistaakseni? En mene vannomaan.

Tuo luutimisjuttu liittyi maailmanlaajuista siivouskampanjaa puuhaavaan tamperelaiseen herrasmieheen, joka houkuttelee Suomen kuntia siivoamaan sotkujaan. Siinä sitä työmaata kyllä riittääkin. Nappi puuttuu, mutta I like! Naamakirjaan sen kuitenkin tuikkasin. No, Slovenia on jo innosta vääränä mukana, Kiina on seuraava heräteltävä. Itse kampanja on virolaislähtöinen, mutta 90 maata uutisoitiin jo osallistuvan. Maailmanlaajuinen luutiminen on siis vahvasti käynnissä.

Selkäni taa en uskalla kuikuilla. Luutimista odottaa ilman muuta myös tämä ihana ’työhuoneeni’. Tee-se-itse -mieheni aikanaan ahkeroimat huonekalut ihan odottavat siivousvimmaani. Kaapit ainakin. Mitään muuta kaupasta ostettua kalustusta tästä ’camerasta’ , paino ensimmäisellä a:lla, ei löydy kuin satulatuoli, josta käsin naputtelen näitä jorinoitani. Ai niin, kuntopyörä, jumppapallo, nyt näyttää olevan pölynimurikin ja Vintiömäisen äidiltään perimä punainen Brion puuhevonen, ne ovat kyllä siellä kaupasta ostettujen puolella. Heti jäin kiinni, kun taakseni vilkaisin.

Täytyy myöntää, että pölyt olen kyllä pyyhkinyt aina silloin tällöin, mutta muuten sotku on viehättävä. Niin viehättävä, että huoneeseen tullessani on parasta katsoa ikkunasta, missä vaiheessa lumen sulamisaste on tässä hetkessä. Matkalaukkukin osin vielä entisen matkan tavaroita sisällään ihan itkee vierassängyn päällä, että rynnistäisin sen kimppuun – mutta sisällä olevia vaatteita ei tässä lumen ja jään maassa voi kyllä vielä käyttää. Olen luvannut sille, siis laukulle, että kyllä kohta. Pakkokin on kun sitä viiden viikon kuluttua tarvitaan. Sitä paitsi, vierassänkyäkin tarvitaan vasta pääsiäisen aikaan.

Jaa-a, 39 lukematonta uutista vielä. Ummistan silmäni ja hapuilen hakemaan lisää kahvia.

@ilamarita

Ei päästä ihan heti vielä pihaa luutimaan, ei...

Polviterapiaa

 Ylös, ulos ja...! (3)

Kun antaa pirulle pikkusormen jne. Hiihtomania on yllättänyt. Menoksi taas. Jäälle, vaikka sinne onkin parisenkymmentä kilometriä. Siis venesatamaan, josta on hyvä survaista liikkeelle. Aurinko ei näköjään suosi näitä reissuja. Tällä kertaa kuitenkin suvaitsi välillä vilahdella pilvien lomitse. Olisikohan sekin utelias, kuka kahjo se taas on ulapalle suunnistamassa. Menotie alkaa paikoin olla jo sulana, varjoisissa kohdissa on vielä jäätä ja liukasta. Hyvin matka eteni, nyt ajeltiin idänpuoleista tietä ohi kauppapuutarhojen.

 

Ennen niitä oli kuitenkin pysähdyttävä, kaivettava kamera ja napattava koivukuva. Tuuli oli tehnyt pesiään, monen monta, pari isohkoakin. Nyt ei itse näyttänyt olevan kotosalla, kun oli niin hiljaista ja rauhaisaa. Arkkitehtuuri ei taida olla tuulen vahvimpia puolia, kun tuollaiset hökötykset oli pykännyt. Olisi käynyt Aallolta vinkkejä kysymässä. Mutta ei, no, omapahan on, rakennusasia. Vaikka ihan hauskan näköisiä ne ovat, kun näin lehdettömässä koivussa niitä näkee. Koivu piilottaa kotterot kesän tulle lehtiverhonsa sisään.

Suksille ja jäällekin päästiin aikanaan, ihan ukko-kullan kanssa. Harvoin hän innostuu lenkille kanssani. Kaikille se liikunta nyt ei ole yhtä tärkeää. Niin se vain on. Joku muu asia sitten virittää innostuksen, itse kullakin.

Yöllä oli ollut aikamoinen pakkanen, hanki kantoi, suksi luisti. Kuitenkin hiihdeltiin suhteellisen lähellä rantoja. Ranta sillä kohtaa on matalahkoa pitkän matkaa. Siellä täällä joku isohko kivi riisuu jo jää- ja lumipeittoaan. Kun aurinko silloin tällöin pilkisti esiin, jää kiilteli innoissaan. Kaunista oli, avaraa, sinistä ja levollista. Railot olivat isompia kuin edellisellä kerralla, mutta ei vielä vettä pursuavia.

Palaillessa vastaan käveli pariskunta neljän ison koiran kanssa, vaihdettiin jään vesitilanteesta muutama sana. Koirat olivat malttamattomina jo viuhtomassa menemään. Toinen pariskunta istua kökötti oman avantonsa ääressä kumpainenkin. Ahvenia narrailivat, olivat onnistuneetkin. Ahvenpaistos heillä illalla tiedossa. Me jouduimme palailemaan ilman tuoretta kalaa taas tälläkin kertaa. Ammattikalastajia ei näkynyt. Puolentoista tunnin hiihtely rentoutti, polvi kesti ja seuraavan yön nukutti mainiosti.

@ailamarita

Polviterapiaa

Ylös, ulos ja...! (2)

Sää hurmasi harmaudellaan, tilaisuus teki varkaan. Auringosta ei häivääkään.Kun sain kyydin jäälle, ei sitä voinut vastustaa. Hiihtovaatteet ylle ja menoksi. Vajaan viiden asteen pakkanen ei ole pakkanen eikä mikään.Jäälle päästyä huomasin, että viima olikin aika navakka. Irlannista kulkeutunut villapipo peitti hyvin korvat, joten tuiverruksen hyvin sieti.

Talven ensimmäiselle jäähiihtolenkille lähtiessäni tulvahtivat paikan herättämät menneet tunnelmat väkisin mieleen. Jo suksia lumeen asetellessa katse osui penkkaan, jossa vuosia sitten kuvattiin iltahämärissä ilvestä jäätyneiden haukiperkeiden kimpussa. Nyt ei ilveksestä ollut tietoakaan, ei edes jälkiä. Kuvia on mistä muistella. Alkuun piti sauvoitella oikeinkin varovasti, totutella polvet tavoille. Ensin satamasta jäälle, sitten moottorikelkan reitittämää ’polkua’ eteenpäin, kohti kaukana siintävää ison saaren siluettia.

Katse seurasi uteliaana oikeaa, lähintä rantaviivaa. Menneen rajuilman ruhjoma, pahiten kesäisessä myrskyssä kärsinyt ranta näytti harvahampaiselta iltapäivän valjussa valossa. Rujot ylväät rungot oli raivattu. Tuuli tuiversi verkkaisesti, levitteli mukanaan tuomaa hiutalesumaa keoiksi latu-uralle, jota ei tosin oikeasti edes ollut. 

Seurailin moottorikelkan ajojälkeä. Vähän arvelutti, ensimmäinen jäänpäällinen laturetki. Kalastajat kertoivat jään paksuuden olevan vain kymmenkunta senttiä. Ajattelin, että jos se painavan kelkan kestää, kestää se minutkin. Kunnioitin jo jäälle auenneita railoja, lämpötilojen vuorokausivaihtelu on jo saanut jään elämään. Kuulostelin samalla polvien mietteitä, sillä väkisin välillä tuli sivuliukuakin potkaistua. Hyvin tuntui menevän.

Vastapäiset rannat hukkuivat hämärään. Varis vahti oranssin reimarin nokassa avaraa reviiriään. Avannon reunalle kalastajat olivat jättäneet evästä linnuille, hyvin olikin kelvannut, vain ruotoja jäljellä, hauskasti lumen kuorruttamina. Verkkomerkit avantojen edustalla tököttivät jäykkinä, ympärillään jäätynyttä sohjoa.

Ilmeisesti kettukin oli ollut asioillaan, jäljet ’ladun’ poikki jatkuivat kohti vastakkaista rantaa. Ajattelin, että kuvaanpa palatessa jäljet talteen, mutta kuinka ollakaan. Tuuli oli jo siihen puolen tunnin päästä paikalle uudelleen ehtineenä lakaissut ne jonnekin lumen uumeniin.

(Kuvassa ylimmäisen kuvan ilveksen jälki menneitä lumilta)

Mietin suksien alla hiljaa kesän vellontaa odottavaa vesimassaa, syvyyttä kohdalla oli jo pitkälti toista kymmentä metriä. Muistui mieleen tuttavan lapsen ensimmäinen jääretki, ääneen hämmästely, miten ihmeessä oikein veden päällä voi kävellä. Ihme se on ollut Sanankin mukaan, aikanaan. Oloni tuntui kuitenkin levolliselta – ja vapauttavalta. Siinä hämärää lakeutta tutkaillessa, hiljakseen kelkkauraa seuraillessa mieli kummasti rauhoittui.

Ikääntyvä pariskunta hiihteli sekin verkkaan, jo paluulenkillä. Reput selässä, ilmeisesti päiväretkellä ihan. Ohittivat sen verran kauempaa, ettei oikein puheväleihin voinut ruveta. Muita ulkoilijoita ei sitten näkynytkään, yksi ison saaren edustalla häämöttävä kalastaja koki pyydyksiään.

Takaisin rantaan hiihdellessä aurinko yritti tosissaan puhkaista pilvimassaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Lämminkin oli tullut, tuuli henkäili takaviistosta, joten kiva oli palailla. Tuoretta kalaa teki mieli, mutta emme jääneet odottelemaan yksinäisen kalastajan paluuta. Aamupäivällä verkkonsa kokeneet olivat jo ehtineet lähteä satamasta. Autoon istahtaessani kroppa tuntui kehuskelevan oloaan, polvet hymähtelivät.

@ailamarita

Tänään- syvään veteen

Tänään - pompöösiä pulinaa

 

Tänään - arjen pipanoita

Ensiapua
@ailamarita

Istahdin kahvikupposen kanssa eilisen lounaan jälkeen olohuoneeseen selailemaan lehteä. Aurinko lämmitti somasti varpaita. Rentoutumista melkeinpä uneen asti. Säpsähdin, kuin joku olisi tömähtänyt isoon ikkunaruutuun. Nousin kurkkimaan pihalle. Pienen pieni lintu parka makasi henkeään haukkoen ja päätä nyökytellen rapun edessä lumella. Viherpeippo, olettaisin. Iso harakka lennähti karkuun naapurin aidalta, olikohan ollut jahtipuuhissa. Säälien seurasin, mitä lumella tapahtuu. Kun ei muuta liikettä alkanut näkyä ja pääkin vaipui, avasin hiljaa oven ja menin katsomaan.

Lintu ei ollut moksiskaan, kun otin sen varovasti käteeni, oikaisin toisen siiven kehon viereen ja silittelin pientä päätä. Toinen jalka sojotti suorana, toinen oli tiiviisti kehoa vasten. Siinä vaiheessa miehenikin oli jo kameran kanssa läsnä. Silittelin aikani hiljakseen, pikkuiset silmät avautuivat ja sulkeutuivat ja hetken päästä se näytti ihan kuolleelta, mutta sydän löi kättäni vasten säännöllisesti.

Vammautunut rassukka laitettiin rievun päälle muovilaatikkoon. Siihen se asettui ihmeissään. Siirsin laatikon lintuineen kuitenkin pihan puolelle ja hain kameran. Linssiin tuijotellen se katseli touhujani, eikä yhtään hengettömältä vaikuttanut. Ajattelin, että nestettähän sille pitää antaa, jos se vaikka tuosta toipuisi. Sormittelin hangesta vähän lunta. Sitä nokan eteen pudotellessa lintu äkkiä terhakoitui,  lehahti siivilleen kuin ei mitään, lennähti kuusen oksalle ja hävisi omille teilleen. 

Ajan tasalla - appelsiini (2)

Jämähdin taannoin uutisia lukiessani appelsiiniin. Nyt mainio oranssi herkku oli taas otsikoissa. Brittiläisten terveystutkijoiden Stroke-lehdessä raportoimien tutkimustulosten mukaan uumoillaan sitrus-hedelmien sisältämän flavanonin olevan se, joka siirtää aivoverenvuotoa hamaan tulevaisuuteen, voisi jopa estää sitä kokonaan. Varsinkin naisilla, jotka niitä syövät, suhteessa niihin, jotka eivät syö. Siitä tiedotteessa eikä tutkimuksen abstraktissa ole mainintaa, miten on heidän kohdallaan, jotka ovat sitrus-hedelmille allergisia. Tutkimuksessa oli tarkasteltu 69 622:n sairaanhoitajan terveystilannetta ja todettu, että n. 20 % vähemmän sairastutaan aivoverenvuotoon, kun napsitaan runsaasti sitrushedelmiä. Tutkimuksen aikana tutkimukseen osallistuneista oli sairastunut aivohalvaukseen 1800.

 Flavanon on flavonoidien sukulainen suoraan alenevassa polvessa. Tuloksissa pohditaan, että aivoverenvuodon syy voi olla aivoihin muodostunut verihyytymä, jonka seurauksena on aivohalvaus.

Kuten olettaa sopii, lisätutkimuksia tarvitaan varmistamaan…

@ailamarita 
 Ajan tasalla - appelsiini edellinen mietiskely

Polviterapiaa

Ylös, ulos ja...! (1)

Kaamoksen hellitettyä kunnolla mieli tekee aina tepposet. Se saa toimimaan tavoin, jotka eivät välttämättä ole polvien suosiossa. Talven muhkuraiset polut ovat jo eletyn elämän taitolaji. Maaliskuun valo, mokoma, virittää nivelet kuitenkin taas uusille aaltopituuksille. Muistelemaan menneiden reittien riemuja.

Niinpä. Tekoniveliä en haluaisi, en sitten millään. Siispä huikeassa hankien hehkussa saan taas kroppani ulkoliikkeeseen. Tuttuja reittejä uskaltaa lähteä jo taivaltamaan. Valo vetää etelän suuntaan, kevyen liikentee väylä on hyvin aurattu, hiekoitettu, tasainen. Sopiva maaliskuiseen mielialaankin. Kunhan selviää ensin reitin alkuun liukastumatta mäentöppyrässä. Sauvat ovat hyvä apu. Sormetkaan eivät tunnu makkaroilta liikunnan jälkeen.

Kuusikko suojaa liikenteeltä, mainio soraus antaa askelille vakautta, aurinko vilkuttaa, pulleat poutapilvet toivottelevat tervetulleeksi liikkumaan. Yöllä leijaillut tuore lumi narskuu nuoskaisena. Kotoisa ääni hivelee. Taival taittuu. Keväinen ahava selailee tienvieren hankeen jäätynyttä mainosta, havittelee näköjään etelän teattereihin. Mäyräkoiria ei ole nyt näkösällä. Vain sinipukuinen keski-ikäinen mies kirein ilmein viilettää vastaan terhakan pystykorvansa vetämänä.

Reitin varsien vuorimännyt oikovat nekin jo käsivarsiaan, karistavat lämmöstä tohkeissaan lumimassoja niskastaan. Reitin kaksi isomman tien risteystä pitää ylittää jo harkitusti, etteivät varpaat kastu. Jokohan tälle reitille pitäisi seuraavan kerran tulla kumpparit jalassa? Välillä autoliikenne läheisellä valtaväylällä havahduttaa. Fordit, tojotat, citroenit, volkkarit, joku saabkin jne., kiiruhtavat kiiltävää asvalttitietä näkymättömiin.

Palatessa valo tulee takaa, katse kiinnittyy lumipenkkoihin, jotka hupenevat jo melkein silmissä. Niskassa tuntuu hyväilevä lämpö. Tulee toiveikas olo. Kyllä se taas tästä talven selkä hellittää.
Mieleen hiipii ajatus polvien nivelpinnoista. Tuollaiseltakohan nekin alkavat näyttää? Karistan kauhukuvan mielestäni. Muina naisina jatkan nivelten voitelua. Kotikonnulle saapuessani huomaan mieheni hiekoittaneen pihaan noustavan pikku töyrään. Kertoo tehneensä sen, etten liukastuisi tullessa. 
Mieli laulaa, joku pitää huolta!

@ailamarita

Ajan tasalla - Yle

Mielenkiintoista tapahtuu tässä pyrkimyksessäni pysyä ajan tasalla. RSS-syötteet on ihan ok, kunhan vain tulisi seurattua sitten järjestelmällisesti. Tänään sattuu kiinnostamaan jonkun muun lehden otsikot, huomenna toisen jne. Nyt  satuin avaamaan yleltä tulleet. Hups, 127 lukematonta. Korjataanpa tämä tässä odotellessa tietoa Vintiömäisen oksetustaudin kehittymisestä.

Maaliskuun ensimmäisestä 2012 yle on katsonut tärkeiksi seuraavaa:

Suomen kunnista savuttomiksi on julistautunut 166 kuntaa, eli joka toinen on tänään savuton, ainakin teoriassa. Lieksassa susipelko on hellittänyt, kun iso urossusi on saatu kellistettyä hengiltä. Toinen vielä vapaana, jossain. Google näyttää kiistäneen väitteet uuden tietosuojakäytännön laittomuudesta eikä ympäristöministeri Ville Niinistö ole tyytyväinen valtioneuvoston antamasta luvasta Talvivaaran uraanin talteenottoon. Vihreät haluaa näköjään korottaa turpeen verotusta, miettivät energiavaihtoehtojakin sille, turpeelle siis. Energiateollisuus taas on pettynyt, väittää että lakiesitys vaarantaa ilmastotavoitteen. Urheiluväkikin on pettynyt, kun ampumajoukkue ei urakoinutkaan MM-kisoissa odotetun mukaisesti, 10 parhaan joukkoon. Olisikohan suomalainen taulutekniikka auttanut siinä – kisaskandaali näyttää syntyneen ampumataulujen toimimattomuudesta, ainakin luotto meni.

Portugali kärsii kuivuudesta, Lähi-idässä hurrataan sateelle, hiilisatamat uhkaavat Australian komeaa Isoa Valliriuttaa ja sen korallikasvustoja, eikä vammaisten työllistyminen ole parantunut Suomessa; vain kolmannes työikäisistä vammaisista on työelämässä. Tasavallan ja puolustusvoimien johto tukee puolustusvoimien leikkauksia. Punainen risti on pääsemäisillään piiritettyyn Baba Amiin Syyriassa ja brittivalokuvaaja: ”Homsin tilanne pahempi kuin katastrofi.”

Aivokuntokeskuksessa treenataan tietotyöläisten muistia ja luovuutta, ja asiakkaiden etu unohdetaan sosiaalipalveluissa. Eikä ohjuskauppakaan paranna armeijan suorituskykyä. Keniassa pelätään suursataman rakentamisen seurauksia ja Suomen valtionvarainministeri arvostelee joidenkin tahojen blogikirjoittelua Kreikka-vakuuksista. Riskeistä annettu ihan vääriä mielikuvia kansalle. Ranskassa taas mielenosoittajat arvostelevat sikäläistä vaalikampanjointia – pressakin joutunut pakenemaan buuauksia ja kananmunasadetta johonkin kahvilaan. On siellä ehkä cappucinolla hyvitelty, luulisin.

Van Rompuy näyttää jatkavan EU-presidenttinä ja halpabussiyhtiö on iskemässä Hki-Tre –valtaväylälle. Saamenkielistä opetusta ja päivähoitoa pohtii työryhmä, kun taas Venäjän politiikan sanasto kuulostaa eksoottiselta. Nainen on loukkaantunut jäätyään katolta tippuneen jään alle ja myöhemmin otsikoitiin hänen menehtyneen. Tanskassa neljä heppua on saanut syytteet tanskalaislehteen tehdyn terroristi-iskusuunnittelun vuoksi ja Meilahden museo halutaan sulkea kosteusvaurion takia.

AKT antoi 2.3. potkut viestintävastaavalleen, kiusaamisväitteitä selvitellään liiton sisällä. Irtisanottu on kuulemma liannut omaa pesäänsä. Itse hän sanoo, että kiusaamisesta on voitava kertoa. Jungner vaatii potkujen peruuttamista ja Ihalainen tuomitsee koko erottamisen. Räty odottaa selvitysmiehen arviota asemastaan. 6.3 Räty kuitenkin tunnustaa kiusaamisen. Sitä paitsi, kiusaamisepäilyt saattavat viedä muitakin poliisin puheille.  

Norjassa Breivik taitaa päästä teloitushommistaan kuin koira veräjästä. On psykiatreilla tekemistä. Kamerunissa armeija hyökkää norsujen salametsästäjiä vastaan ja Gdanskissa herättävät villisiat huolta. Kiinassa kuohuttaa väestöpolitiikka ja katsomo romahti Globenissa, 15 loukkaantui. Alahärmässä valmistui puukotuksen esitutkinta ja ruotsalainen Eliasson valittiin YK:n kakkosmieheksi. Hyvä Ruotsi.

Taliban soluttautuu armeijaan -  Afganistanin, ei Suomen. Ammuskelijat haavoittivat rapkonsertissa USA:ssa ainakin 13 ihmistä, Algeriassa 20 haavoittui autopommi-iskussa. Mertaranta iloitsi paluustaan Salpausselän kisaselostajaksi. Perussuomalaiset erottivat valtuutettunsa puolueen vastaisen toiminnan vuoksi, myöhemmin Hakkarainen: ”Selkäänpuukottaminen satuttaa”. Rengon kolarissa kuoli kaksi ihmistä, Unesco tutkii Tallinnan kaupungintalohankkeen ja Saksan ulkoministeri esittää, että EU:lle valittaisiin presidentti koko EU:n laajuisilla yhteisvaaleilla.

Osa Suomen maakuntajohtajista taas on sitä mieltä, että osa kuntien palveluista siirrettäisiin maakuntien tehtäviksi. Egyptissä sitä vastoin kiistellään perustuslakia valmistelevan elimen kokoonpanosta, Kiina vaatii syyrialaisilta väkivallan lopettamista, Venäjän presidentinvaali puhuttaa –Putin julistautui presidentiksi 4.3.  Myöhemmin kerrottiin vaalien olleen historian ”puhtaimmat” Venäjällä.  Al-Qaida mellastaa Jemenissä, Tadzhikistan sulki Facebookin, Kongossa asevarikko räjähti, 200 kuollutta ja vaalikampanja näyttää uuvuttaneen Myanmarin oppositiojohtajan Aung San Suu Kyi’n. Sitä paitsi kevät tuo edelleen luvatonta väkeä Afrikasta Italiaan.

Suomessa vakuutussopimus ei riko julkisuuslakia ja Kaikkonen haluaa sen julkiseksi, siis sopimuksen. Katainen torjuu menojen leikkaamisen juustohöylällä. Pieni asunto on myyntivaltti asuntomarkkinoilla. Iranissa konservatiivisin linja vahvisti asemiaan ja Ruotsissa televisio luopuu TV-ruudussa esiintyvistä kuuluttajistaan. Siellä siirrytään pelkkään ääneen.

Lestadiolaisuus on muuttumassa, Kaukasuksella väkivaltaisuuksia, Venezuelan presidentti kertoo toisesta syöpäleikkauksestaan ja naistenpäivän kunniaksi on listattu naisille pahimmat ja parhaimmat paikat maailmassa. Mies näyttää kuolleen rekkakolarissa Mustasaaressa ja Kela-taksi on osoittautunut Satakunnassa fiaskoksi.  Tuulivoimasta halutaan kansalaiskeskustelua ja uuden tangokuninkaallisen haku on alkanut, HUS uusii potilastietojärjestelmäänsä ja kevät vie luistelukentät.

Oikeus on kumonnut asekiellon Coloradon osavaltion yliopistoissa. Pohjois-Pohjanmaalla ryöstettiin Siwa, ja autojaan pysäköivät hankaloittavat lumiaurojen työtä. Löhöily ei mitätöikään lasten liikunnan hyötyjä, Teemu Selänne on noussut tilastoissa Jari Kurrin rinnalle, mustikat saattavat auttaa diabeteksen ehkäisyssä ja jäämies Ötzin sukua elää yhä Sardiniassa ja Korsikassa. Lumivyöryjen määrä kasvaa Afganistanissa ja kaupassa suomalainen hakee nyt aitoja makuja, Lohja hamuaa pikaratkaisua kuntaliitoskiemuroihin ja Pohjanmaan kaksikielisten alueiden äänistä on kuntavaalissa kova kysyntä.  Että silleen ensimmäiset otsikot maaliskuun uutissyötteissä.

Tässä siis 100 ensimmäistä otsikkoa maaliskuussa. Aivoni alkoivat prosessoida lukemaansa. Mitähän tekisin noille lopuille? Entä, mitähän tästä kaikesta huhkimisesta sitten opin. No, ainakin, miten kirjoitetaan ulkomaankielisiä nimiä. Ja sen, että näin kirjoitettuna kaikki nuo uutiset onnettomista ihmiskohtaloista ovat jotenkin vähemmän raakoja kuin TV-uutisista katseltuina. Aika huvittavaa oli noiden otsikoiden perässä juoksentelu. Jäähän tästä nyt dokumenttia huviksi myöhemmille vuosilleni, mitä oli otsikoissa ja mitä itse olikaan tullut tehdyksi ja mietiskelleeksi maaliskuun puolen välin tienoilla armon vuonna 2012. Enkä nyt ole ihan varma, oisko tätä nyt blogiin asti tarvinnut hilata, mutta tulipa tehtyä.

Iloisin uutinen on nyt tietty se, että Vintiömäinen manner-venetsiassa on tervehtynyt jo puutarhanhoitokuntoon, isänsä kanssa…

@ailamarita