Ajan tasalla – Kainuussa

Tammikuu hiipunut muistoiksi.  Valtakunnantason YLEn uutissyötteet herättivät uteliaisuuteni, näppäinsormia rupesi ihan kihelmöittämään. Kilometrikorvausasia valtakunnassa ei Kyllösen mukaan ole ajan tasalla, pitäisi rustata. Kalastajillekin on koittanut oiva ajanjakso, kun mateen pyyntikausi kuului olleen parhaimmillaan. En tiennytkään, että Kainuun vesistä saadaan kyseisiä limapintoja ruokapöytiin vuosittain kymmeniä tuhansia kiloja. Nam, madekeitto tuoreesta venkulasta on herkullista, kyllä. 

Sainpa kerrattua senkin, että pressan vaalin toisella kierroksella kuhmolaiset olivat eka päivien aikana innokkaimmin antaneet ennakkoääniään Kainuun muiden kuntien vaalistamiseen osallistuneihin verrattuna. Ennakkoäänestäjien piti todella kurkkia kaikki vaatekomeronsa, että tarkenivat matkaan, sillä pakkanen roihusi -35,4 -asteisesti, ainakin Kuhmossa näin. Huh, huh! Aarteistakin kylmyyden kourissa otsikoitiin. Sumsan Männistöllä ei rahaksi vaihdeta sukuaarretta, 1700-luvulla painettua Raamattua ja virsikirjaa. Arvokkaita sukukalleuksia ovatkin, lukijoita ja laulajia on upeilla teoksilla näköjään riittänyt. Tulee mieleen oman mummon 1900-luvun alkupuolelta oleva vihkiraamattu. Opin sitä jopa lukemaankin, vaikka kieli ja kirjaimet olivatkin lapsen mielestä 'ihan kummallisia'.





Taisi tammipakkasen kourissa kuitenkin kiistelyt kuntien tulevaisuuden hallinnoinnista lämmittääkin. Kainuun maakuntahallintoa pohdittiin monenkin otsikon alla. Ristijärvi oli Kuhmon ja Paltamon linjoilla viimeisenä tammikuun päivänä, esitettiin, että vakiintunutta yhteistyötä voitaisiin jatkaa yhdessä toisten kuntien kanssa tai kahdessa kuntayhtymässä; aika näyttää, miten käy.  Keskeneräisistä kuntaliitoskeskusteluista huolimatta tammikuussa mäkihypyn alle 18-vuotiaiden sarjan Suomen mestaruuden voittanut Kainuun hiihtoseuran Jarkko Määttä pääsi mukaan Italian Predazzon maailmancupin kisaan. Hyvä Jarkko!

Ei niin menestyksekästä uutisointia kyllä kokeneet kainuulaisetkaan puhelinmyyjät, kun on tullut ilmi, että matkapuhelinliittymien puhelinmarkkinointi aiotaan uuden lakiehdotuksen myötä kieltää. Ei ole kivaa kuultavaa, kenenkään töiden loppuminen. Se tietää taas monenlaisia murheita. Mitähän positiivista asiasta näiden työttömiksi jäävien osalta voisi arvailla? Kun vielä hirvisaaliitkin metsissämme ovat laskeneet lähes puoleen. Tietää sekin ruokapuolen kutistumista. Vaan kaadettuja hirviä viime jahtikaudella oli sentään 58 000, näin asiantuntemattoman näkökulmasta komea luku. Monessa perheessä on kyllä päästy hirvipatojen ääressä makoisasti nautiskelemaan. Itselläkin vielä taitaa ystävällisen naapurin ansiosta odottaa ainakin yhden hirvikeiton tarpeet tuolla pakkasarkussa.

YLE:n 30.1.2012 uutissyötteiden aikaisia mietteitä muistiin merkittyinä. Innostuin niin näistä vanhoista uutisotsikoista, että jäi Haynanin snooker-kisan suora lähetys steppaamatta.
Alussa olevan kuvan sain tuttavalta; Hyrynsalmen talvista luontoa

Tähti säteilee

Meikäkin hurahti toviksi prinsessa-uskoon. Sitä nyt saamme täällä hankien keskellä vihdoinkin hehkutella pikku Tähden syntymän loisteessa. Johan sitä on odotettukin. Mediahurma on huipussaan. Ensin otsikot pyörivät vinhaa kiitorataansa Tähden vanhempien häiden jälkeen, että jokohan se prinsessa-rouva odottaa. Kun ei heti mitään kuulunut, huolestuttiin jo todella. Raskausilmoituksen jälkeen veikkailtiin, ettei hovi ole ollut lasketuissa ajoissa ajan tasalla, kun jo Monacon häiden aikaan oli kuvissa niin pyöreää, niin pyöreää. Seuraava hätä tuli siitä, missä sitä synnytetään -ja sitten riemu ratkesi torstakena oikeaksi hulabalooksi. Suomenkin iltalehdistö intoutui todella pitämään kansansa ajan tasalla, aftonbladeteista ja expresseneistä puhumattakaan. Ihan sai minutkin pöhkööntymään asialle.
Isoin otsikoin kertoiltiin isänsä saamista sakoista, väärästä pysäköinnistä, kun kiire oli synnytykseen mukaan. Vaikkei ollut itse ratissakaan. Seuraava suruilu tuli siitä, ettei pikkuprinsessan naamaa näytetä kansalle, nimen ilmoitustakin pihistellään. Sekin tietty ilmineerattiin aikanaan, mutta eihän se suomalaiselle asiantuntijalle kelpaa - kumma kun kelpasi vanhemmille. Vaan minähän voin olla oikein hyvin sitä mieltä, että nimi on vallan loistava. Kuningatar Tähti kuulostaa tosi edistykselliseltä - näyttää aikanaan tietä taviksille loistollaan. Ei taida olla toivoakaan olla näkemässä sitä, vaikka kuinka himottaisi - vaan kuka sen tietää, millaisia eliksiirejä on jaossa ihan kuntienkin toimesta, että pysyttäisiin pois vuodeosastoilta ainakin.
No, nyt vongutaan sitten kuvaa. Media vilauttelee vain kantokoppaa. Versioitahan on kyllä liikkeellä .... tässä yksi hieno prinsessapotretti, vai mitä... Ehkä on joskus luvassa vähän selvempikin, tänään on tyytyminen tähän. On se helpotus meidänkin tietää, että valtakoneisto on neljän hengen voimin käynyt tarkistamassa, ettei vain ollut vaihdokas kantokopassa. Kaunis tummatukka kuulema olikin - joten nyt sitä sitten odotellaan, virallista kuvaa.

Ihan tässä mummu-tyypin ilme pehmenee, kun näitä uutisia seurailee. Ikään kuin olisi oma lapsenlapsi putkahtanut maailmaan. Kaikkea hyvää vain isovanhemmilleen tulevina aikoina. Ja iloa kasvun vuosiin itse tähtöselle vanhempineen. Haasteita tulee olemaan heillä kaikilla - repostelua riittää, kun ammattina on edustaminen valtakunnan tasolla.
Vaan kyllä se on tuo oma mummutettava sentään kaikkein vintiömäisin helliteltävä. Se on saletti se. Eikä mediakaan pyöri hännillä... paitsi joskus lentopallokatsomossa...

... fanitettava sekin jo löytynyt....

(Alussa oleva prisessakakku-kuva löytyy Sirpan Leipoi, Leipoi -blogista)

Gluteenittomalleko?

Joku kuulema vie koko käden, jos sille antaa pikkusormen! Taitaa se olla niin. Nyt tämä kirjoitusvimma on taas iskenyt. Abitreenit-sivustolta löytyi sopivan puhutteleva kuvakin tuohon lainaan. Eipä silti, blogivimma kai ei nyt niitä kaikkein pahimpia riippuvuuksia ole. Kunhan vain muistaa venytellä ahkerasti hartioita ja sormia - ja sopivassa suhteessa nostaa takapuoltakin tuolin ulottumattomiin.

Blogivimma pyrähti valtaisaan nousuun tyttäreni blogilistan suosiollisella avustuksella. Uteliaisuuteni heräsi uuteen kukoistukseen. Lisääntyvä valokin edesauttaa sopivasti. Energiatason kohoaminen johtunee myös gluteiinittomasta sapuskoinnista - viikko on jo osoittanut positiivisia vaikutuksia ainakin unen laatuun. Viimeisinä öinä olen tuskin lainkaan käväissyt hereillä, unennäötkin ovat palailleet. Minusta on ollut suuri puute, kun ei aamulla ole mitään mielenkiintoista unipohdittavaa. Joku tietysti arvelee, ettei se viikko mitään auta, mutta uskoni on lujittumassa. Antti Heikkilä Studio55:ssä sai myhäilyllään minut hurahtamaan kokeiluun. Niinpä.  Kokeiluissa on aina se hyvä puoli, että jos ei toimi, niin palataan entiseen. Odotan kyllä nivelten ja ihon entistä ehompaa kukoistusta lähiviikkojen aikana. Jospa kesällä jo hölkkälenkillekin uskaltautuisi. Hiihto kyllä sujuu nytkin, jos hiihtää tasaista latua eikä tule sivuliikettä potkuihin. Jäähiito on ok, siinä pystyy ennakoimaan jalkojen liikkeet paremmin. 

Tästä kuitenkin päivä kerrallaan eteenpäin. Kahdeksan viikkoa, ennen kuin tulokset terveydentilassa näkyvät, sanoi Heikkilä. No katsotaan. Ukkoseni on taas kerran ihmeissään tempauksistani, mutta ihan hengessä mukana tuossa ruokavaliopuuhastelussa. Jopa saan kauppatuliaisiakin leivän tilalle, ihan onnistuneitakin vaihtoehtoja. Kokeilu jatkukoon.

2012 jo...

Mikä lie ollut kirjoitusvimmaan laannuttava vaikutus... syitä paljon, hyviä ei oikeastaan.  Maernen jälkeen odotusta ja taas odotusta - että italialainen talouselämä tarvitsisi taas uutta työvoimaa. Ei vain vieläkään sellaista tarjontaa, että minua tarvittaisiin avustamaan au-pair -mummun tehtävissä.

Joulukuun puolessa välissä käytiin aikamiessynttäreillä pääkaupunkiseudulla, riemastuttavaa yhdessäoloa olikin, monipuolisesti. Virkistävää kaamoksen keskellä, todella. Joulu sitten heti perään vietettiin jo vallan perinteisesti suomipoikien seurassa, uusivuosi otettiin vastaan kahden tinoja rustaillen, ja ystävänpäiväkin hurahti alta pois. Härkäviikot kohta laskiaisessa, ainakin laskiaispullatarjonta ilmestynyt jo kehiin. Ja odotus jatkuu, haikeuskin jo vähän ryömii likemmäs.  Italialainen au-pair -mummutettava  on jo pari kertaa viikossa tarhalainen, tulevana syksynä 'iso' leikkikoululainen, joten siellä ehkä ei enää ura urkenekaan.

Nyt mietintämyssyssä hurraa kaikenlaista kuhinaa. Matkojakin tiedossa, ainakin Skotlanti siintää jo vappulähdöllään. Sitä ennen pitää kyllä käydä halaamassa pikkumiestä maernelaista. Kunhan saisi päätettyä, mikä on se ajankohta, ja lentoyhtiö - Finnairkin kun mokoma lopettaa kuun lopussa lennot tänne periferiaan.

Kaikella kiitoksella, nämä tekniikat antavat lähituntumaa kaukana oleviin läheisiin. Skype, FaceBook ja blogit antavat hankien keskellä päiville lisää ilmettä...