Aamu kuin eläkkeellä olijan oppikirjasta. Aurinko hehkuttaa huhtikuun riemua. Viikonlopun tuulisesta säästä muistuttavat tällä hetkellä vain puista riivityt kuorenpätkät, kuihtuneet oksanrippeet ja muu roska yläpihan hangella. Valo sattuu silmiin, siristellä ihan täytyy ulos katsellessa. Kiitollisena kirjoittelen näitä rivejä, lohduksi itselleni. Lohduksi toivottavasti myös sinulle, tuntematon. Olen etuoikeutettu, kun voin herätä tällaisiin aamuihin, suhteellisen terveenä, kivuttomana.
Tulipa mieleeni, tänään näyttäisi olevan sellainen päivä, jolloin voisi hakea sen kuntosalin avaimen. Tiedä, vaikka sieltä heltiäisi, siis kuntosalilta, lisää pirteyttä tulevaisuuden aamuhetkiin.
Aamukahvista nautiskellessani selailin eilen tupsahtanutta lahjalehteä. Matka. Montalbanon maisemissa olisi innostavaa pistäytyä, kokeilla mafiansietokykyäänkin. Tuskinpa sentään mafioosot olisivat minusta ja läheisistäni mitenkään kiinnostuneita. No, maisemat siellä olisivat ainakin erilaisia kuin täällä Suomen keskipisteen korvilla. Ja lämmintä varmasti.
Avaimen lisäksi tämän päivän hyvä työ on etsiä kirjoittavalle tuttavalleni netistä oikeinkirjoitusohjeita. Ja lähettää löytämäni hänelle sähköpostin kautta. On tämä netti vaan niin mukava eläkkeellä olijankin apuväline kaikenlaiseen kommunikaatioon, mitä ei osannut edes kuvitella silloin opiskelijaikäisenä vuonna 1963. Sitä kun Lahden Aleksanterinkadun radioliikkeen ikkunan ulkopuolella yritettiin kurkkia kaula pitkällä kymmenien ihmettelijöiden takaa mustavalkoista televisiolähetystä. Muistaakseni ne kurkotukset koelähetysten aikaan olivat ensimmäinen kosketukseni TV-maailmaan.
Juuri nyt kuuntelen läppäriltäni kuulokkeilla (etten vielä herättäisi miestäni) Spotify'n kautta Rajattomien Lady Madonnaa. Pienet englanninkieliset mainokset eivät harvakseltaan esitettyinä haittaa, eivät ala kuitenkaan kesken soivan kappaleen. Spotify toi siis taas uuden ulottuvuuden eläkepäivien ratoksi. Ilmaistakin vielä kaiken lisäksi. Pojalleni kiitos ohjelmiston käyttöönotosta.
Nostalgiset tunnelmat ovat siis pääsiäisestä lähtien seuranneet toisiaan voidessani mielinmäärin soittaa sitä 50- ja 60-lukujen musiikkia, jota aikanaan nuoruuden intoa hehkuttaen kuunneltiin. Kuljettiin kumisaappaisin jaloin sateessa vappuaamun tunteina tanssipaikalta kotiin ja hoilattiin Matti Heinivahon Suudelmin suljettuja kirjeitä. Hihityttää nyt, muisto tuo hyvää tuulta, vaikka silloin pettymys kaiversi jossain sisikunnassa, kun silloinen ihastuksen kohde ei tanssittanutkaan juuri sitä kappaletta. Hmm... naisten haut tulivat muotiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielipiteesi on arvokasta kuultavaa!