Häikäisee. Mutta ei kauaa, kun aurinko pääsee todella töihin. Nyt on vielä aikaista. Urpiaiset - joukossa jokunen tundraurpiainenkin -, vihervarpuset ja muut pikkulennokkaat linnuttavat vilkkaasti liikkuen pihan laudan. Joku pulmunenkin näyttää piipahtavan väliin. Viimeiset talven jyvät tarjoillaan virkuille matkaajille. On lintulaudan poiston aika. Viimevuotinen lintusalmonella voi uusia - ehkä. Ehkä ei.
On tämän aamun päätösten aika. Pitäisi päättää, mitä tällä päivällä olisi esitettävänä. Ja pitäisi päättää siitäkin, mitä tältä päivältä toivoisi - ja haluaisi. Pitäisi... tehdä sitä ja tuota. No, eläke juoksee, vaikka päättäisin olla tekemättä mitään. Pitäisi... joskus kokeilla, olla yksi päivä tekemättä yhtään mitään. Luulen kuitenkin, ettei se mitään maailmassa muuttaisi. Muuta kuin sen, että jälkeen päin syyllistäisi itsensä päättämättömyydestä ja tekemättömyydestä. Siinä tämä kotoinen ortodoksisuus ja mummon syvälle jääneet ahkeruuden opetukset. -Mummolle sinne pilvien päälle rakkaat terveiset!
Läheskään aina hyvät 1940- ja 1950 -lukujen kasvatusopit eivät ole omalla kohdalla toteutuneet. Olen ollut itsepäinen. Oman tien kulkija siinä, kuin se on ollut mahdollista. Oletkohan sinä, satunnainen tarkkaaja, kokennut samoin, joskus?
Niinpä. Tämän aamun ensimmäinen päätös: juuri nyt soitan liikunta-alan yritykseen ja perun vuosisopimukseen tähtäävän palaveriajan, illaksi sovitun. Miksi? Siksi, että entinen työnantajani ilmoitti mahdollistavansa eläkeläisenkin liikuntaharrastukset omissa tiloissaan ja laitteillaan. Kiitos siitä käden ojennuksesta - ja entisten työntekijöidensä huomioimisesta.
Mielekkäitä päätöksiä päivään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielipiteesi on arvokasta kuultavaa!