Tänään - mustarastas

 Myöhäistä aamukahviani hörppien katselin O'Sullivanin ja Williamsin välistä snookerottelua, kun huomasin yllättävän vieraan yläpihan lintulaudalla. Tunnistin linnun mustarastaaksi. Uros keltaisine nokkineen siihen tupsahti, mistä lie. Ei ennen ole meillä piipahtanut, ainakaan niin, että olisi huomattu. Ilahduin kovin, sillä viimeksi tämän näköisen kaverin olin livenä nähnyt perheineen Maernen ikkunastani. Siellä se tyytyväisenä pesi puutarhan tiheässä granaattiomenapuussa. Nyt saman näköinen vekkuli napsi verkalleen auringonkukan siemeniä kaukaisessa Pohjolassa. Niin rauhallisena, että saatiin ihan kelvollisia kuviakin muistoksi, ikkunan läpi tosin. Hiljainen lumisadekin tuli tallennettua otoksiin.

Ruokailtuaan se hypähti piha-aidalle. Pää kääntyili suuntaan jos toiseenkin. Alueen turvallisuustason arviointi oli selkeästi menossa. Ilmeisesti aidan nokalla kököttely alkoi kyllästyttää, ja ehkä ylempää saisi tarkemman selon asiasta. Niinpä se lennähti takapihan isoon kuuseen ja jatkoi tarkasteluaan.

Myöhemmin se uskaltautui lintulaudan kautta ihan piharapun äärelle, johon oli sulanut talvella heittelemiäni kastanjan palasia. Näytti nekin kelpaavan sille ravinnoksi. Eikä aikaakaan, kun orava hyppeli naapurin aurinkokatolle ja valtasi laudan antimineen. Tuli pitämään puoliaan siementarjonnasta. Musta vieraamme lehahti omille teilleen. Tässä olemiseni arjessa virkistävä tuulahdus.

@ilamarita©