Illan navakka sadekuuro pompotti pihaa,
nurmikko hotki vedet ahnaisiin suihinsa.
Keltainen esikkokatras ei ollut moksiskaan
mutta krookukset näyttävät kärsineiltä.
Yön valjettua aamuksi vielä muutama sinnittelee,
haroo viimeisilä voimillaan kohti nousevaa päivää.
Autopihan asvaltilla talitintin poikanen hyppyharjoittelee.
Pyöreänä ja pörheänä viipottelee ihmeissään,
tirskuttaa tarmokkaasti hätäänsä.
Sinitiainen ahertaa hiki päässä ruokaa katraalleen,
piipahtaa vain pöntössä ja taas menoksi.
Kirjosieppopariskunta vasta rakentaa,
vimmainen viserrys ja sirkutus siivittävät työn rytmiä.
Lehteväksi pukeutuva pönttökoivu vihertää tahdissa,
urvut aukeilevat, saavat silmät itkemään.
Pullea siili kipittää aidan taa, tuhisee touhuissaan.
Tutun oravan kevätasu huvittaa.
Kuin olisi T-paita ja harmaat villahousut.
Villisti kieppuen se yrittää nyppiä kesäpukua ylleen.
Tuijan suojissa sinivuokot oikovat
sateen lamaannuttamia varsiaan,
tervehtivät kainosti nousevaa päivää.
Lasken kiharaisen pääni lempeästi kiiltävälle lehdelle,
ajattelen omiani, sinivuokot omiaan.
yhdessä hyrisemme elämisen ihmettä.
Mullan tuoksussa uusi sadekuuro yllättää jälleen.
@ailamarita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielipiteesi on arvokasta kuultavaa!