Eletään vuodenaikaa, jolloin aurinko ehtii nousta joka päivä ennen minua. Tänä aamuna se oli ihastuttanut hereillä olijoita jo klo 3.53. Siihen aikaan keräsin kaikessa rauhassa voimia tätä päivää varten villavällyissäni. Ihan voimissani tunnuin olevankin heräämisen venyttelevillä hetkillä.
Aamukahvi. Puulautasella jälkiuuniviipale, kolesterolia alentava rasvatilkka päällä köllöttäen, proteiinipitoisella katettu. Ylimpänä kotimainen kurkku paksuina siivuina, kyynelehtien, yrttisuolaa silmissään. Vieressä häpeili pieni viipale markkinarinkeliä. Syyllinen olo, mutta onhan se nyt sentään kesä lähestymässä. Markkinatkin jo takanapäin. Päivä voi siis alkaa vallan mainioissa merkeissä. Sitä paitsi, kahvi maistui oikein hyvältä.
Ulkona siintää kirkkaus. Talven roippeet on kerätty pois, kesä voi tulla pihapiiriin. Eilinen taloyhtiön talkooporukka sai aikaan puhdasta jälkeä. Makkara ja olut maistuivat pressulla suojatun grillikatoksen uumenissa. Keskustelut kumpuilivat, aiheet vaihtuivat tiheään. Yhdessäolo näytti osalla venähtäneen pikkutunneille asti. Kaikenlaisia kuulumisia vaihdettiin. Ihasteltiin jopa Jukka-lelun tuottamaa punaista puuhevosta, jonka mieheni löysi autotallista - kolmenkymmenen vuoden takaisia muistoja. Pienellä entisöinnillä siitä saadaan viiden viikon päästä Italiassa syntyvälle ensimmäiselle lapsenlapsellemme oiva päivittelyn ja ilon kohde.
Esikot kukkivat yläpihalla, samoin tuijan suojissa hyvin levinneet sinivukot. Alapihan krookukset loistavat kirkkaina auringonpaisteessa. Tulppaanitkin kohottelevat jo vahvoja alkujaan, menee vielä aikaa, ennen kuin kukista päästään nauttimaan.
Tinttien pesintä jatkuu. Talitiaisella oli poikaset jo viikko sitten, ainakin yksi, joka sinnistteli autopihan asvaltille asti, josta mieheni sitten pelasti. Ja asetteli sopivan pajututkielman esteeksi uudelle asvalttiyritykselle. Kuvia pörröisestä tinttipienokaisesta on ihailtavaksi asti. Sinitiaisen pöntössä näytti olevan vielä kuhinaa. Arvelen, että poikasia siellä ruokittiin, kun lentoja pesään oli useita.Aamukahvin lomassa oli mukava seurata lintujen touhuilua. Yksinäinen varpunenkin ehti istahtaa piha-aidalle kiireittensä lomassa. Varpusia on näkynytkin tosi harvassa, minne lienevät hävinneet.
Kesä ei ole enää kaukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielipiteesi on arvokasta kuultavaa!