2011, viikolta 39

Kukkaloistoa vielä viikolla 39

Jakson toinen viikko vierähti vikkelästi.  Hellettä ja puuhaa on riittänyt.  Joonaksen hoitoakin olen taas vähitellen harjoitellut. Poika on kuitenkin nukkua tuhnottanut melkein kaiket ajat, kun äitinsä on ollut asioilla, joten pehmeä lasku siis. Vapaa-ajan olen käyttänyt sähköpostien kirjoitteluun, Skype-yhteyksien hoitoon ja lehtien lukuun netissä. TV-kaistakin on ollut viihdykkeenä – ja Eurosportin molemmat kanavat antavat tukensa sisäliikunnalle; steppilauta on oikein hyvä väline ohjelmia katsoessa, kuminauha myös. Pysyy kuntokin Laghetin kävelylenkkien ohessa siedettävällä tasolla. Pysyisipä myös ruokahalu! Sitä kyllä riittää.

Omaan minikoneeseenkin sain vävyn taitojen avulla toimivan langattoman nettiyhteyden, joten illoillekin on tiedossa monipuolista viihdykettä. Suomenkielisiä kirjoja on toistaiseksi vielä muutama lukematta, ja italian opiskelu sujuu sekin vaihtelevalla teholla. Englantiakin olen yritellyt siinä sivussa, kun netti mahdollistaa BBC:n kieliohjelmien kuuntelun. Keväinen Skotlannin matka siintää ajatuksissa.

Viikon kohokohta osui lauantaille (1.10), jonka vietimme tyttären tuttavaperheen luona Latisanossa. ”Suomi-äitien kohtaamispäivä.” Jo ajomatka sinne aurinkoisessa keskipäivän helteessä oli mielenkiintoinen. Maisemat olivat minulle tuiki uusia. Ohittelimme piotkät taipaleet erikokoisia ja -näköisiä viinitarhoja ja maatiloja. Dolomiittien upeat lumihuiput siinsivät lähes koko matkan ajan näköpiirissä. Perillä Latisanossa meitä odotti viehättävän välitön raviperhe ja valtava maalaishenkinen omakotitalo saunoineen ja viisine vessoineen. Tilaa oli kolmihenkiselle lapsiperheelle ja kahdelle koiralle, pihapiiriä myöten. Vilkashenkisen lounaan ja yhdessäolon jälkeen saimme seuraa kolmannestakin perheestä, jonka nuorin oli vasta kotiutumasssa Kolumbiasta suomalais-italialaiseen kotikulttuuriin. Yhteistä iloa sumensi hiukan se, ettei aiemmin sovittu neljäs monikulttuuriperhe päässytkään sairastumisen takia mukaan.

Eri puolilla pohjoista Italiaa aamulla leivotut tuomiset, kakku ja kotoiset korvapuustipullat maistuivat kardemummakahvin kanssa kaikille. Isäntäperheen vanhin lapsikin, ylä-asteikäinen, liittyi koulun jälkeen seuraamme. Oli mielenkiintoista kuulla hänen kertovan koulukokemuksistaan italialaisessa koulujärjestelmässä. Täällä lauantai on edelleen koulupäivä.

Lapsilla oli riemullista isossa joukossa. Trampoliini oli kova sana, ’isoille’ pojillekin. Pallot ja akkuladattava peräkärryllinen lasten traktori oli sekin laajalla pihalla kovassa käytössä. Pikkuruinen Lilli-koira villiintyi välillä hyppimään ja telmimään lasten sekä aikuisten kimpussa, joten vilskettä riitti avaralla pihalla. Lilliä innosti reuhaamaan iso toukkakin; miten iso perhonen siitä olisikaan kuoriutunut!

Kotimatka sujui mainiosti. Dolomiitit olivat kääriytyneet helteen autereeseen, auringonlasku oli kuin punaiseen harsoon kietoutuneena. Illan kosteus alkoi vaikuttaa jo monella tavalla. Joonas nukkui koko matkan, ei herännyt edes, kun vanhemmat kävivät hakemassa matkanvarren kanaravintolasta iltaruoan mukaan. Kiva päivä päättyi yhteiseen ruokahetkeen, Joonas vain ei sitten ihan heti nukahtanutkaan. 

Vilkastakin vilkkaampi Lilli-koira