Mikä lie ollut kirjoitusvimmaan laannuttava vaikutus... syitä paljon, hyviä ei oikeastaan. Maernen jälkeen odotusta ja taas odotusta - että italialainen talouselämä tarvitsisi taas uutta työvoimaa. Ei vain vieläkään sellaista tarjontaa, että minua tarvittaisiin avustamaan au-pair -mummun tehtävissä.
Joulukuun puolessa välissä käytiin aikamiessynttäreillä pääkaupunkiseudulla, riemastuttavaa yhdessäoloa olikin, monipuolisesti. Virkistävää kaamoksen keskellä, todella. Joulu sitten heti perään vietettiin jo vallan perinteisesti suomipoikien seurassa, uusivuosi otettiin vastaan kahden tinoja rustaillen, ja ystävänpäiväkin hurahti alta pois. Härkäviikot kohta laskiaisessa, ainakin laskiaispullatarjonta ilmestynyt jo kehiin. Ja odotus jatkuu, haikeuskin jo vähän ryömii likemmäs. Italialainen au-pair -mummutettava on jo pari kertaa viikossa tarhalainen, tulevana syksynä 'iso' leikkikoululainen, joten siellä ehkä ei enää ura urkenekaan.
Nyt mietintämyssyssä hurraa kaikenlaista kuhinaa. Matkojakin tiedossa, ainakin Skotlanti siintää jo vappulähdöllään. Sitä ennen pitää kyllä käydä halaamassa pikkumiestä maernelaista. Kunhan saisi päätettyä, mikä on se ajankohta, ja lentoyhtiö - Finnairkin kun mokoma lopettaa kuun lopussa lennot tänne periferiaan.
Kaikella kiitoksella, nämä tekniikat antavat lähituntumaa kaukana oleviin läheisiin. Skype, FaceBook ja blogit antavat hankien keskellä päiville lisää ilmettä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielipiteesi on arvokasta kuultavaa!