Joku kuulema vie koko käden, jos sille antaa pikkusormen! Taitaa se olla niin. Nyt tämä kirjoitusvimma on taas iskenyt. Abitreenit-sivustolta löytyi sopivan puhutteleva kuvakin tuohon lainaan. Eipä silti, blogivimma kai ei nyt niitä kaikkein pahimpia riippuvuuksia ole. Kunhan vain muistaa venytellä ahkerasti hartioita ja sormia - ja sopivassa suhteessa nostaa takapuoltakin tuolin ulottumattomiin.
Blogivimma pyrähti valtaisaan nousuun tyttäreni blogilistan suosiollisella avustuksella. Uteliaisuuteni heräsi uuteen kukoistukseen. Lisääntyvä valokin edesauttaa sopivasti. Energiatason kohoaminen johtunee myös gluteiinittomasta sapuskoinnista - viikko on jo osoittanut positiivisia vaikutuksia ainakin unen laatuun. Viimeisinä öinä olen tuskin lainkaan käväissyt hereillä, unennäötkin ovat palailleet. Minusta on ollut suuri puute, kun ei aamulla ole mitään mielenkiintoista unipohdittavaa. Joku tietysti arvelee, ettei se viikko mitään auta, mutta uskoni on lujittumassa. Antti Heikkilä Studio55:ssä sai myhäilyllään minut hurahtamaan kokeiluun. Niinpä. Kokeiluissa on aina se hyvä puoli, että jos ei toimi, niin palataan entiseen. Odotan kyllä nivelten ja ihon entistä ehompaa kukoistusta lähiviikkojen aikana. Jospa kesällä jo hölkkälenkillekin uskaltautuisi. Hiihto kyllä sujuu nytkin, jos hiihtää tasaista latua eikä tule sivuliikettä potkuihin. Jäähiito on ok, siinä pystyy ennakoimaan jalkojen liikkeet paremmin.
Tästä kuitenkin päivä kerrallaan eteenpäin. Kahdeksan viikkoa, ennen kuin tulokset terveydentilassa näkyvät, sanoi Heikkilä. No katsotaan. Ukkoseni on taas kerran ihmeissään tempauksistani, mutta ihan hengessä mukana tuossa ruokavaliopuuhastelussa. Jopa saan kauppatuliaisiakin leivän tilalle, ihan onnistuneitakin vaihtoehtoja. Kokeilu jatkukoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielipiteesi on arvokasta kuultavaa!