Lämmintä on edelleen ja aurinkoista, suomalainen kesähellettä lähentelevä syyspäivä. Aamulenkillä t-paidassa tuli ihan hiki rattaita työnnellessä. Puolitoistatuntinen vierähti rattoisasti Maernen katuverkostossa. Rauhallista, kaunista ja leppoisaa. Joonas viihtyy vielä rattaissa, tosin kengistä ja sukista pitää pitää enemmän huolta kuin pojasta, ainakin ajoittain. Molemmat kuitenkin vielä tallella, vaikka toista kenkää sainkin haeskella yhtenä päivänä. Ystävällinen autoileva signora pysähtyi keskelle liikenneympyrää ja yritti viestittää jotain. Kun pääsimme rattainemme suojatieltä jalkakäytävälle, rupesin tarkistamaan, mikä meissä vialla. Huomasin oitis toisen kengän puuttuvan. Ei kun takaisin samaa tietä, jota juuri olimme tulleet – kenkä löytyi kuin löytyikin, keskeltä marketin parkkialuetta. Rouva oli tavaroita pakatessaan huomannut pojan touhut. Hänelle ystävällinen kiitos; viestintä toimii, vaikka liikenteen melussa en sanoista saanutkaan selvää.
Mieheni on jo kohta viikon ollut kotosalla Suomessa. Pihakoivujen lehtimeren haravointia riittää. Kalastuskin vielä onnistuu, siikojakin oli saanut ihan monipuoliseen ateriointiin. Veneitten talvehtimisestakin pitää huolehtia, joten puuhaa hänellä kyllä riittää. Orkideoittenkin viikottainen ’liottelu’ häneltä onnistuu. Juuri nyt ei yksikään ole edes kukassa. Pari kaktusta ovat vähän yksinkertaisempia miehen hoidella. Jääkaappi sanoi päivää ennen lähtöämme työsuhteen irti. Taidokas naapuri on tarkistanut tilanteen ja koettaa korjata vaurion – ehkä uuteen ei vielä tarvitsekaan turvautua.
Täällä Maernessa luonto kukoistaa vielä. Monet ruusutkin kukkivat edelleen – ja lukemattomat muut kukat. Viehättävää on se, että kesällä lenkkireittien varsilla olevien pihojen puut, pensaat ja kukat ilahduttivat kukinnoillaan. Nyt ne samat kasvit tekevät mielen iloiseksi värikkäillä marjoillaan. Joku puu on vielä nuppuja täynnä, muutama valkoinen kukka oli tänään jo auennut. Tyttären ’puutarhan’ granaattiomenapuu kukki koko kesän, nyt omenat ovat jo osin poimittu; siemenet maistuvat makeilta, mutta taidan olla niille allerginen. Harmi. Siemenet kun kuulema tekisivät hyvää nivelille! Ja pihan lukemattomat bonsait kukoistavat. Sienetkin ovat löytäneet tien bonsaiviidakkoon. Vävyn rakas harrastus antaa iloa meille muillekin.
Lokakuu on alkanut aurinkoisissa merkeissä. Pikkukaupungin lokakuinen vehreys viehättää. Ja taapero antaa oman hohtonsa tähän kaikkeen. Toistaiseksi ei koti-ikävää. Ystävätkin kun muistavat. Sähköposti, Skype ja Facebook auttavat yhteydenpidossa puolin ja toisin.
(Kirjoitettu 7.10.2010)
Granaattiomenasatoa tyttären puutarhasta... yllä ruusu samoi; ruusunmarjat reitiltä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielipiteesi on arvokasta kuultavaa!