Toinen viikko kuluu vauhdilla. Lauantaina shoppailimme Carrefourissa, Marconissa. Tuhannet muut olivat ajatelleet tehdä samoin. Tungosta oli joka puolella. Joonaksellakin oli mitä ihmetellä. Vesseli on ihmeen sopeutuvainen ja äärimmäisen utelias. Jaksoi myöhään iltaan lähes kitisemättä, kun ruoka-, vesi- ja vaipanvaihtopalvelut toimivat. Välillä sylihoitoakin kyllä tarvittiin. Tulomatkalla pizzeriassakin väkeä tuvan täydeltä. Sienipizza maistui, vaikka olikin vähän liian öljyinen makuuni.
Sunnuntain vapaapäivän vietimme Muranossa ja Venetsiassa. Sää suosi, aurinkoa riitti, mutta ei ihan huikea helle enää. Merimatka vaporetolla Venetsiasta Muranoon oli mieliinpainuva. Joonas nautti, ja autereen harsottamat Dolomiitit lumihuippuineen sykähdyttivät. Ohitimme matkalla ison hautausmaasaaren. Sinne emme nyt ennättäneet. Mieli tekee tutustua siihenkin joskus aurinkoisena viikonloppuna.
Lounas Muranossa maistui: vihanneskeitto, maksaa venetsialaiseen tapaan lisukkeena vihersalaatti, pieni olut ja lopuksi un caffè. Joonaksellekin maistui pasta.
Sitten Muranon ihmeisiin. Ja lasia löytyi mielettömästi, upeita värejä ja muotoja; hinnat halvoista huikeisiin. Lopulta alkoi jo turtua tarjontaan. Kanavissa vesi tulvi paikoin kadulle. Ihmisiä riitti. Lasinpuhallustakin käytiin seuraamassa; taitavaa oli ammattilaisen työskentely. Joonas katseli hiljaa silmät pyöreinä esitystä.
Palailimme Venetsian kautta. San Marcon aukio pullisteli väkeä, vaikka varsinainen loma-aika onkin jo ohi. Sieltä kanavaveneellä rautatieasemalle ja junalla takaisen Maerneen. Tulihan ulkoiltua upeissa maisemissa. Burano on sitten seuraava alueen saari, johon perehdytään tarkemmin.
Joonas on tutustunut Suomen ukkiin, hyväksyy jo lukemaankin. Yllättävän pitkiä tekstejä poika jaksaa jo kuunnella. Varsinkin, kun saa itse kääntää lehteä. Muumit ovat kova sana – ja äitinsä vanhat pikkukirjat – sekä ”Pikku toukka paksulainen” reikineen, jonne on mukava tunkea pieniä sormia. Äitinsä entinen kirja sekin. Monenlaisia tunteita herää, kun nyt kymmeniä vuosia myöhemmin lukee niitä uudelleen, lapsenlapselleen. Kun yritän lukea Joonakselle italiankielisiä kirjojaan italiaksi, hän tuijottaa ihmeissään suutani – mitä sieltä oikein tuleekaan.
Mielenkiinnolla Joonas on seurannut ukin työskentelyä varaston oven ja räystäslautojen entisöinnissä. Valmiina, vanhan ruskean sävyisinä, ovat ihan siistit nyt. Ukin kanssa poika on puuhannut Brion vanhan junaradan kanssa (enojensa entisiä), josta ukki on siistinyt pienen pyöreän osan jo käyttövalmiiksi. Veturi ja kaksi vaunua saavat kyllä kyytiä. Yksin poika ei oikein vielä oivalla radan rakentamista, mutta leikkii sillä omalla tavallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielipiteesi on arvokasta kuultavaa!