Vaihtelu virkistää. Tuli eilen todistettuakin. Tyttäreni tarjosi lounaan Mestressä. Mukana oli myös hänen yksi työtoverinsa. Jo matka Mestreen oli mieleenpainuva. Italialaisittain pienen paikkakunnan keskipäivän autojonossa odottaminen – junassa muutama vaunu. No, jonohan purkautui junan mentyä, mutta Joonaksen kanssa oli hauskaa tervehtiä viereistä kaistaa ajavia ajoneuvoja. Rekka, bussi ja juna tulevat jo iloisesti molemmilla kielillä ja käsimerkit päälle.
Mestressä auto parkattiin tyttären työpaikan parkkiin, lukitun portin taakse. Joonas kävi tervehtimässä äidin kollegoita – ja nälkä kyllä ehti tulla meille odottajille. Onneksi keskuksen iloinen hoitaja kävi vävyni ja minun kanssa poreilevaa keskustelua sekä italiaksi että englanniksi. Tosi viehättävä signora.
Tuulen tuivertaessa rattailimme sitten läheiseen lounaspaikkaan. Joonas tietty varasti shown. Naapuripöydässä lounasti nuoria miehiä, jotka Joonas sai konsteillaan ilveilemään kanssaan, meistä puhumattakaan. Joonas söi kuitenkin siinä sivussa oikein kunnon annoksen, omansa sekä ’papin’ perhospastaakin siinä sivussa. Huolella kokatut pastat maistuivat meille kaikille.
Lounaspaikan TV oli nurkassa katon rajassa, auki ja ääni tosi hiljaisella. Siellä meni joku sairaalasarja, jota vesseli välillä pää kenossa vilkuili. Syötyään napero nojaili pöytään maailmanomistajan elkein kyynärpäillään ja lipitti tutillisesta vesipullostaan esitystä katsellessa. Kameran kaivaminen laukusta kesti sen verran, että tilanne oli tietysti jo ohi, kun sain sen esiin. Ja taas naapuripöydän poikien hurmaaminen jatkui...
Erään työpaikan nuoret miehet pelasivat jalkapalloa lounastauollaan työpaikkansa pihalla, kun kävelimme takaisin. 'Pallo pallo', kiljui poika ja halusi oitis rynnätä miesten peliin mukaan. Ja heilläkin oli hymyt herkässä sekä ciao ciaot huulillaan...
Jälkiruokakahvit joimme sitten tyttären työpaikan automaatista, ihan hyvää kahvia. Joonaskin sai oman pienen tyhjän mukin ja lusikan. Poika taapersi tyytyväisenä ’kahveineen’ ulos tupakkataukoa pitävien tyttären kollegoiden luo. Hurmasi tietysti heidätkin. Oli mukava nähdä isojen miesten ihastuneet ilmeet ja osanotto taaperon elkeisiin.
Kotimatkalla poika sitten nukahtikin parin korttelin päästä jo. Ja jatkoi omassa sängyssään parituntiset päiväunensa, farkuissaan ja hupparissaan. (9.10.2010)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielipiteesi on arvokasta kuultavaa!