Ajan tasalla - appelsiini

Kuumaa tuo kahvin mokoma. Rupeanpa selailemaan uutisointia. Sitä kun yllärinä täysin minusta riippumattomista syistä maailmalla tapahtuu ja on tapahtunut koko ajan jotain. Eikä siitä tietotulvasta pisaran vertaa saa silti mahtumaan omaan tajuntaan.  

Kaikki Aurorat, Aurat ja Aurit näyttävät täyttävän tämänpäiväisen nimipäiväjuhlinnan ehdot. Henkilökohtaisesti en tunne ketään heistä. Aura-juusto on kyllä mainio eväste monessa. Netistä googletin Aurin, löysin tietoja ainakin yhdestä, jonka virallisen toimialan ilmoitettiin olevan: muu ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta. Voit itse tsekata lisää, jos innostut aureista.

 Eva Aurora Charlotta Karamzinin muistan Suomen historian tunneilta. Tämä seurapiirikaunotar eli muuten 96-vuotiaaksi. Uranuurtajatyö sosiaali- ja diakoniatyön jalkauttamiseksi Suomeen oli varmaan sykähdyttävän rikasta taistelua ja antoi voimia noinkin pitkään elämään.  

1800-luku ei kuitenkaan ruokatalouden kannalta ollut Suomen suuriruhtinaskunnassa vielä kovinkaan monipuolista, terveellisen kotoista  kyllä, joidenkin tieteilijöiden mukaan, mene tiedä. Muistelen, että ensimmäiset tuontihedelmät, appelsiinit – kiinanomenat, tulivat vasta sotien jälkeen eteläisen Suomen kauppoihin, kun itse olin alakouluikäinen. 

On uutisoitu, että Karamzinin aikaan appelsiineja on kyllä ollut aatelisten ja hovien ruokapöydissä, jo pari vuosisataa aiemminkin. Pietarin hoveissa ja aateliskartanoissa kuuluu olleen ihan omat orangeriat eli appelsiinihuoneet. Tiedetään, että Suomessa mm. Vuojoen kartanoon on Engelin toimesta rakennettu sellainen. Eikä Helsinginkään sopinut jäädä jälkeen. Annalan huvilaan rakennettiin v. 1844 ansari sitruspuiden talvehtimista varten.  

Appesiini-historiassa kerrotaan, että nimi kuvaa myös väriä, esim hollanninkielessä se on nimeltään orange tai oranje. Suomenkieleen  sana appelsiini on rantautunut ruotsin kautta saksankielestä. Kiinasta on itse hedelmä kuitenkin kotoisin. Keskiajan lopulla se rantautui Euroopan vaurauden symboliksi. Niitä lahjoiteltiin merkkipäivinä ja tuliaisina kuin Aalto-maljakkoa viime päivinä. Mediceille oranssi palleroinen kelpasi asevaakunankin koristeeksi. 

Nykyisin eritoten höyrytetyt pavut, pinaatti ja vuonankaali tykkäävät  kovasti appelsiinin seurasta, ja mehulla voi kevyesti marinoida vaikka sipulirenkaita ja oliiveja. Voisin vaikka kokeilla, mehevöityisiköhän maksa paistettaessa, jos samalla hauduttaisin pannulla pikkaisen appelsiinilohkoja. Niin paljon tuskin appelsiinin kanssa jaksan uurastaa hellan ääressä, että sattumalta saisin jotain aikaiseksi. 

Kerrotaan, että Walesin prinssi, josta sitten aikoinaan kehkeytyi briteille  kuningas Edvard VII, illasti  joskus 1890-luvulla kauniin Suzettensa kanssa joko Pariisissa tai Monte Carlossa, ei sillä kai niin väliä (tietolähteet nyt viestivät monenlaisia). Keittiössä sattui vahinko. Kokki hulautti vahingossa kreppien kanssa tarjottavan appelsiiniliköörin niiden päälle ja annos leimahti liekkeihin. Säästösyistä krepit kuitenkin tarjottiin prinssille. Hän maistoi, hullaantui ja nimesi herkun Crêpe-Suzette’ksi. Niin sitä pitää. Tuosta appelsiinilikööristä sen verran vielä, että sekä mösjöö Cointreau  että mösjöö Mariner ovat vaurastuttaneet sukujaan merkittävästi valmistamalla kyseistä herkkua.

Hups. Kahvi on jäähtynyt, enkä edes erityisemmin pidä appelsiineista, ainakaan tuonti-sellaisista. Ai niin, missäs ne uutisotsikot olivatkaan.

Yläkuvassa persikkapuu - aiemman lenkkipolun varrelta, muissa kuvissa granaattiomenapuu, josta kypsät hedelmät rapsauttaneet siemenet herkuttelua varten. Appelsiinista ei ollut tähän hätään itsekuvaamaani, ei edes läheisiltä lainaksi. Lakkasin lainailemasta netistä, kun huomasin, että joissakin on hinnat. Kymmenen euron hintapyyntö blogikuviksi, mieti sitä.