Gluteenittomalla kuukausi

Koettu on. Kivikkoistakin on ajoittain ollut. Tuntemuksia monenlaisia – laidasta laitaan. Kaikkein isoin yllätys on ollut itselleni kuitenkin, etten ole kaivannut sen enempää perinteisiä leipiä kuin mitään leivonnaisiakaan. Ehkä sekin auttaa, kun ukkoseni on näyttänyt jättäneen leivät kauppaan. Ainakin silloin tällöin. Perhejuhlia tai muita pippaloita ei niitäkään ole liiemmin ollut, joten kaikkinaiset ulkopuoliset houkutuksetkin ovat olleet vähissä.

Olo on kyllä jotenkin ollut sellainen kevyempi, vatsaoireet huomattavasti vähentyneet.

Painoa olen kyllä ihmetellyt. Kalorien vähenemisestä huolimatta alkuviikkojen aikana paino nousi kilon verran ja raajoihin tuli turvotuksia, sormet pallukoituivat. Lieneekö ruokavalion muutosstressistä johtunut. Nyt on paino laskenut alun tasolle. Jatkuva napostelun tarve on tyystin hävinnyt.

Jo aiemmin toteamani unen laadun parantuminen on kyllä jäänyt pysyväksi. Nukahdan helposti, jopa jo reilusti ennen puolta yötä voin kömpiä sänkyyn ja oikeasti nukkumaan. Neljään asti en ole valvonut enää yhtenäkään yönä. Joinakin öinä menee toki kahteenkin asti, mutta kirjan pitää olla sitten tosi kiinnostava. Paheeni on lukea selällään sängyssä. Kun rupeaa tosissaan haukottaamaan, suljen kirjan ja valojen sammuttamisen jälkeen yleensä olen kahden minuutin sisällä unessa. Näin taas.

Niveloireisiin toivoin gluteenittomalla olevan helpotusta. Polvet ovat olleet viime aikoina yksi vihollisistani. En osaa vielä hurrata ruokavalion puolesta niiden suhteen, mutta muutamia kertoja olen tavannut alhaalla itseni ihmettelemästä, että hei, en ollut lainkaan noteerannut portaita laskeutuessa, että minulla olisi ollut polvetkin. Elän siis edelleen toivossa. Kierreportaikon 17 rapun alastulo on ollut aina harkitusti askellettava.

Iho-oireisiin en ole mielestäni saanut sen kummempaa helpotusta, vielä ainakaan. Talvella on kuivaa, ja siitepölyallergian mukanaan tuomat ristiallergiat saattavat olla syynä. Kun nyt vain en saa itseäni luopumaan omenista ja porkkanoistakaan. Kypsennettyinä ne eivät ole vaivaksi, mutta parempia raakana, ainakin omenat.

Löysin tutkaillessani gluteenin vaikutuksia myös tiedonmurusen hanpaista/gluteeni. Viime vuosisadan puolenvälin opituista harjaustavoista plus geeniperinnöstä johtuen vihlonta on ollut jopa niin rajua, että ienrajoja on jouduttu ”sementoimaan”, jotain kalkkimassaa. Gluteenilla joidenkin tietolähteiden mukaan olisi vihlomiseenkin syynsä. No, vihlominen on kyllä ollut pois, että olisiko siinä jotain. Katsotaan eteenpäin.

Puolet suositellusta kokeiluajasta (8 viikkoa vähintään) on vielä jäljellä. Sitten näkee.

@ilamarita©