Polviterapiaa

Ylös, ulos ja...! (1)

Kaamoksen hellitettyä kunnolla mieli tekee aina tepposet. Se saa toimimaan tavoin, jotka eivät välttämättä ole polvien suosiossa. Talven muhkuraiset polut ovat jo eletyn elämän taitolaji. Maaliskuun valo, mokoma, virittää nivelet kuitenkin taas uusille aaltopituuksille. Muistelemaan menneiden reittien riemuja.

Niinpä. Tekoniveliä en haluaisi, en sitten millään. Siispä huikeassa hankien hehkussa saan taas kroppani ulkoliikkeeseen. Tuttuja reittejä uskaltaa lähteä jo taivaltamaan. Valo vetää etelän suuntaan, kevyen liikentee väylä on hyvin aurattu, hiekoitettu, tasainen. Sopiva maaliskuiseen mielialaankin. Kunhan selviää ensin reitin alkuun liukastumatta mäentöppyrässä. Sauvat ovat hyvä apu. Sormetkaan eivät tunnu makkaroilta liikunnan jälkeen.

Kuusikko suojaa liikenteeltä, mainio soraus antaa askelille vakautta, aurinko vilkuttaa, pulleat poutapilvet toivottelevat tervetulleeksi liikkumaan. Yöllä leijaillut tuore lumi narskuu nuoskaisena. Kotoisa ääni hivelee. Taival taittuu. Keväinen ahava selailee tienvieren hankeen jäätynyttä mainosta, havittelee näköjään etelän teattereihin. Mäyräkoiria ei ole nyt näkösällä. Vain sinipukuinen keski-ikäinen mies kirein ilmein viilettää vastaan terhakan pystykorvansa vetämänä.

Reitin varsien vuorimännyt oikovat nekin jo käsivarsiaan, karistavat lämmöstä tohkeissaan lumimassoja niskastaan. Reitin kaksi isomman tien risteystä pitää ylittää jo harkitusti, etteivät varpaat kastu. Jokohan tälle reitille pitäisi seuraavan kerran tulla kumpparit jalassa? Välillä autoliikenne läheisellä valtaväylällä havahduttaa. Fordit, tojotat, citroenit, volkkarit, joku saabkin jne., kiiruhtavat kiiltävää asvalttitietä näkymättömiin.

Palatessa valo tulee takaa, katse kiinnittyy lumipenkkoihin, jotka hupenevat jo melkein silmissä. Niskassa tuntuu hyväilevä lämpö. Tulee toiveikas olo. Kyllä se taas tästä talven selkä hellittää.
Mieleen hiipii ajatus polvien nivelpinnoista. Tuollaiseltakohan nekin alkavat näyttää? Karistan kauhukuvan mielestäni. Muina naisina jatkan nivelten voitelua. Kotikonnulle saapuessani huomaan mieheni hiekoittaneen pihaan noustavan pikku töyrään. Kertoo tehneensä sen, etten liukastuisi tullessa. 
Mieli laulaa, joku pitää huolta!

@ailamarita