Ensiapua
@ailamarita
Istahdin kahvikupposen kanssa eilisen lounaan
jälkeen olohuoneeseen selailemaan lehteä. Aurinko lämmitti somasti varpaita. Rentoutumista
melkeinpä uneen asti. Säpsähdin, kuin joku olisi tömähtänyt isoon ikkunaruutuun.
Nousin kurkkimaan pihalle. Pienen pieni lintu parka makasi henkeään
haukkoen ja päätä nyökytellen rapun edessä lumella. Viherpeippo, olettaisin. Iso harakka lennähti
karkuun naapurin aidalta, olikohan ollut jahtipuuhissa. Säälien seurasin, mitä lumella
tapahtuu. Kun ei muuta liikettä alkanut näkyä ja pääkin vaipui, avasin hiljaa
oven ja menin katsomaan.
Lintu ei ollut moksiskaan, kun otin sen
varovasti käteeni, oikaisin toisen siiven kehon viereen ja silittelin
pientä päätä. Toinen jalka sojotti suorana, toinen oli tiiviisti kehoa vasten.
Siinä vaiheessa miehenikin oli jo kameran kanssa läsnä. Silittelin aikani
hiljakseen, pikkuiset silmät avautuivat ja sulkeutuivat ja hetken päästä se
näytti ihan kuolleelta, mutta sydän löi kättäni vasten säännöllisesti.
Vammautunut rassukka laitettiin rievun päälle muovilaatikkoon.
Siihen se asettui ihmeissään. Siirsin laatikon lintuineen kuitenkin pihan
puolelle ja hain kameran. Linssiin tuijotellen se katseli touhujani, eikä yhtään hengettömältä vaikuttanut.
Ajattelin, että nestettähän sille pitää antaa, jos se vaikka tuosta toipuisi.
Sormittelin hangesta vähän lunta. Sitä nokan eteen pudotellessa lintu äkkiä terhakoitui, lehahti
siivilleen kuin ei mitään, lennähti kuusen oksalle ja hävisi omille teilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielipiteesi on arvokasta kuultavaa!